Litiumkarbonaatti ja litiumhydroksidi ovat molemmat akkujen raaka-aineita, ja litiumkarbonaatin hinta on aina ollut jonkin verran halvempi kuin litiumhydroksidin. Mitä eroa näillä kahdella materiaalilla on?
Ensinnäkin tuotantoprosessissa molemmat voidaan uuttaa litiumpyroksaasista, joten kustannusero ei ole suuri. Jos ne kuitenkin vaihtavat toisiaan, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia ja vaatii lisälaitteita, eikä kustannustehokkuutta saavuteta.
Litiumkarbonaattia tuotetaan pääasiassa rikkihappomenetelmällä, joka saadaan rikkihapon ja litiumpyroksaasin reaktiolla, ja natriumkarbonaattia lisätään litiumsulfaattiliuokseen, minkä jälkeen se saostetaan ja kuivataan litiumkarbonaatin valmistamiseksi;
Litiumhydroksidi valmistetaan pääasiassa alkalimenetelmällä eli polttamalla litiumpyrokseenia ja kalsiumhydroksidia. Toisissa käytetään ns. natriumkarbonaattipaineistusta, eli litiumia sisältävän liuoksen valmistamiseen lisätään kalkkia litiumhydroksidin valmistamiseksi.
Kaiken kaikkiaan litiumpyrokseenia voidaan käyttää sekä litiumkarbonaatin että litiumhydroksidin valmistukseen, mutta prosessireitti on erilainen, laitteita ei voida jakaa, eikä kustannuseroa ole suuri. Lisäksi litiumhydroksidin valmistaminen suolajärven suolavedellä on paljon kalliimpaa kuin litiumkarbonaatin valmistaminen.
Toiseksi, osassa sovelluksesta korkean nikkelin ternääriyhdisteessä käytetään litiumhydroksidia. NCA ja NCM811 käyttävät akkulaatuista litiumhydroksidia, kun taas NCM622 ja NCM523 voivat käyttää sekä litiumhydroksidia että litiumkarbonaattia. Litiumrautafosfaattituotteiden (LFP) terminen valmistus vaatii myös litiumhydroksidin käyttöä. Yleensä litiumhydroksidista valmistetut tuotteet toimivat paremmin.