Litiumkarbonaatti ja litiumhydroksidi ovat molemmat akkujen raaka -aineita, ja litiumkarbonaatin hinta on aina ollut halvempaa kuin litiumhydroksidi. Mitä eroa on näiden kahden materiaalin välillä?
Ensinnäkin, tuotantoprosessissa molemmat voidaan erottaa litiumpyroksaasista, kustannusero ei ole niin suuri. Kuitenkin, jos nämä kaksi kytkeytyvät toisiinsa, lisäkustannukset ja laitteet vaaditaan, kustannustehokkuutta ei suorita.
Litiumkarbonaattia tuotetaan pääasiassa rikkihappohapon menetelmällä, joka saadaan rikkihappo- ja litium -pyroksaasin reaktiolla, ja natriumkarbonaattia lisätään litiumsulfaattiliuokseen ja sitten saostetaan ja kuivataan litiumkarbonaatin valmistamiseksi;
Litiumhydroksidin valmistus pääasiassa alkalimenetelmällä, toisin sanoen litiumpyrokseenin ja kalsiumhydroksidin paistaminen. Muut käyttävät menetelmää niin - nimeltään natriumkarbonaattipuristus, ts. Tee litiumista - joka sisältää liuosta, ja lisää sitten kalkki liuokseen litiumhydroksidin valmistamiseksi.
Kaiken kaikkiaan litiumpyrokseenia voidaan käyttää sekä litiumkarbonaatin että litiumhydroksidin valmistamiseen, mutta prosessireitti on erilainen, laitteita ei voida jakaa, eikä suuria kustannuskuita ole. Lisäksi litiumhydroksidin valmistuksen kustannukset suolajärvivedellä on paljon korkeampi kuin litiumkarbonaatin valmistus.
Toiseksi, osittain sovellusta, korkea nikkeli -ternaari käyttää litiumhydroksidia. NCA ja NCM811 käyttävät akun luokan litiumhydroksidia, kun taas NCM622 ja NCM523 voivat käyttää sekä litiumhydroksidia että litiumkarbonaattia. Litiumrautafosfaatti (LFP) -tuotteiden lämpövalmistus vaatii myös litiumhydroksidin käyttöä. Yleensä litiumhydroksidista valmistetut tuotteet toimivat yleensä paremmin.