Litiumkarbonaatti ja litiumhydroksidi ovat molemmat akkujen raaka-aineita, ja litiumkarbonaatin hinta on aina ollut litiumhydroksidia halvempi. Mitä eroa näiden kahden materiaalin välillä on?
Ensinnäkin, tuotantoprosessissa molemmat voidaan uuttaa litiumpyroksaasista, kustannusero ei ole niin suuri. Jos nämä kaksi kuitenkin vaihtavat toisiaan, lisäkustannuksia ja laitteita tarvitaan, kustannustehokkuutta ei ole.
Litiumkarbonaattia valmistetaan pääasiassa rikkihappomenetelmällä, joka saadaan rikkihapon ja litiumpyroksaasin reaktiolla, ja natriumkarbonaattia lisätään litiumsulfaattiliuokseen, minkä jälkeen se saostetaan ja kuivataan litiumkarbonaatin valmistamiseksi;
Litiumhydroksidin valmistus pääasiassa alkalimenetelmällä, eli litiumpyrokseenin ja kalsiumhydroksidin pasuttaminen. Toiset käyttävät menetelmää ns. natriumkarbonaattipaineistusta eli valmistavat litiumia sisältävää liuosta ja lisäävät sitten liuokseen kalkkia litiumhydroksidin valmistamiseksi.
Kaiken kaikkiaan litiumpyrokseenia voidaan käyttää sekä litiumkarbonaatin että litiumhydroksidin valmistukseen, mutta prosessireitti on erilainen, laitteita ei voida jakaa, eikä suuria kustannuseroja ole. Lisäksi litiumhydroksidin valmistus suolajärven suolaliuoksella on paljon korkeampi kuin litiumkarbonaatin valmistus.
Toiseksi, osassa sovellusta korkeanikkelipitoinen kolmikomponentti käyttää litiumhydroksidia. NCA ja NCM811 käyttävät akkulaatuista litiumhydroksidia, kun taas NCM622 ja NCM523 voivat käyttää sekä litiumhydroksidia että litiumkarbonaattia. Litiumrautafosfaatti (LFP) -tuotteiden lämpökäsittely vaatii myös litiumhydroksidin käyttöä. Yleensä litiumhydroksidista valmistetut tuotteet toimivat yleensä paremmin.